tiistai 2. lokakuuta 2012

Virta on

Nukahtamisvaikeudet ovat taas alkaneet. En malta, liikaa virtaa, tuntuu kuin ei jotenkin ehtisi nukkua. Kai se on napit taas kaivettava esiin lähtien huomisillasta, että saisi yhden yön nukkua. En ole kyllä päivällä erityisen väsynyt enkä nuku päiväuniakaan. Ihme kukkuilija.

Nyt alkaa urheilun alkuinnostus kääntyä laskuun. Jouduin patistamaan itseäni kun mietin miljoona syytä miksi juuri nyt en ehdi muka. Vaatteet päälle ja ovesta pihalle. Onneksi menin, sillä energiaa taas riitti loppuillaksi.

Miten onnellinen ja surullisen kaihoisa ihminen voi yhtä aikaa olla!
Huh.

Mutta nyt virta off.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Ote

Tuntuu, että olen saanut jälleen langoista kiinni ja on hyvä olla. Lääkitys auttaa, urheilu auttaa. Minä luulin urheilun vievän energiaa, mutta päinvastoin jaksan paremmin puuhata lasten kanssa, tehdä omia pikku projekteja, siivota ja niin edelleen.Kaikista vaikeinta on saada itsensä liikkeelle. Ei saa antaa sisäiselle laiskuudelle puheenvuoroa eikä vaihtoehtoja; pieni ruoka+vesitankkaus ja urheilukamat niskaan. Suorituksen jälkeen on kiitollinen itse itselleen hankkimasta lisäenergiasta. Liikunta on lisäksi loistava kiukunkarkoitin. Onneksi annoin urheilulle tämän ties-monennen-mahdollisuuden palata 
elämääni.

Olen miettinyt valtavasti, mennyttä etenkin. Meillä on Entisen kanssa hyvä yhteys, mutta eroon johtaneet syyt ovat molemmille vielä puhetason tavoittamattomissa. On liian aikaista sille. Toivon hänelle pelkkää hyvää ja tahdon olla hänen tukemaan. Hitaasti hyvä tulee, tässäkin.

Energisestä viikonlopusta johtuen tänään on luku- ja pötköttelypäivä. Lepään, rentoudun ja hengittelen syvään. Tervetuloa uusi kuukausi ja uusi viikko!

perjantai 28. syyskuuta 2012

Pakko

Pakko on inhottavaa. Silti päivittäin joutuu pakottamaan itsensä tiskaamaan, lenkille, opiskelemaan, syömään, tekemään lasten kanssa jotain, vaikka kaikki nämä ovatkin mieluisia asioita. Miksi viitsimisen pitää olla niin tuhottoman vaikeeta? Kuitenkin asioiden tekemisestä ja lopputuloksesta nauttii. Mutta se aloittaminen...

Minun on tehtävä listoja ja lukujärjestyksiä toimiakseni jokseenkin loogisesti. Muuten pompin sinne tänne ja saan aloitettua monta asiaa ja valmiiksi nolla. Listat tuovat turvaa, ne kertovat mitä tehdä ja se tunne kun listan viskaa roskikseen kun on aikaansaanut kaiken on loistava.Lisäksi listat estävät huonomuistista (minä) unohtamaan.

Tänään miljoona asiaa tehtävänä.Olen taas kuin yliviritetty jousi ja tekisi mieli itkeä tai vähintään huutaa. Pitäisi sitä, pitäisi tätä...
Nyt hetkeksi rentoutusharjoitus, minkä eilen sain käsiini ja uusi yritys päivälle.

Ps. Olen tässä miettinyt ovatko nämä hyvät jaksot hypomaniaa?
      Ja pelkään, että olen umpihullu. Mielisairas. Sairas mieli. Rikkinäinen mieli ainakin.

torstai 27. syyskuuta 2012

Sata signaalia

Olen käynyt koko päivän ylikierroksilla ja siksi möllötän vieläkin hereillä, vaikka väsymys on yhtä kuin pieni känni. Levottomuus ja keskittymisvaikeus- jatkuva sykkiminen ja se, että joutuu koko ajan muistuttaa itseään: "No niin Vella, tyhjennä nyt se roskis loppuun ja sitten vasta heittäydyt sohvalle lukemaan kirjaa". Hommat saattaa oikeasti jäädä kesken , koska keskittyminen kerkiää tekeillä olevan asian edelle. Minä mietin vain, että onko tämä kaikki nyt pelkkää masennusta vai kuinka monta asiaa onkaan pielessä päässä?

Ei huvittanut lähteä lenkille, mutta robottimaisesti suoritin sen ja tuli hiukan parempi olo. Väsytti älyttömästi ja taju lähti pariksi tunniksi niin sikeästi, etten edes puhelimeen herännyt. Mikä siinäkin on, että kaikki haluavat soittaa juuri sellaisena päivänä kun ei vaan jaksa jutella?

Sain vähän kuriin tota ylikierroksilla käymistä käsitöillä ja kielikurssikin auttoi ja kohotti mielialaa reippaasti.
Tiedottomuus omasta mielenterveydestä ahdistaa helvetin paljon. Vaisto harvoin erehtyy ja luulen sen yrittävän kertoa minulle, etten ole täysin terve.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Välipäivä

Ei ilopäivä eikä surupäivä, vaan jotain siltä väliltä.
Lepopäivä liikunnasta (pakotin itseni kuuntelemaan väsynyttä kroppaa, jota mieli patisti).
Hiljaiseloa ja oloa.
Esikoisen kanssa kahdestaan. Eksyttiin kirjastoon ja uppouduttiin molemmat omiin maailmoihin; hän Rasmus-nallen ja minä harrasteosaston maailmaan. Piti ottaa vielä sanakirja, että saan huomenna tehtyä kielten läksyt.

Huomiselta odotan pääseväni juoksemaan.
Seuraavaksi toivon unen tulevan ja ottavan mukaansa.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Taistelua

Tänään sitten saan taistella astetta voimakkaammin päästäkseni masennuksen niljakkaista kourista karkuun. En tiedä mikä tähän olotilaan johti, mutta se saattoi olla pelkästään viikon alku, kun ei näe Erityismiestä koko päivänä, puhelu Entisen kanssa ja asiat, mistä emme ole samaa mieltä, levottomat jalat ( juu, tervetuloa raskausvaivat ilman raskautta!) ja iänikuinen miten rahat riittää-pohdinta tai jopa kuolemanpelko juuri sillä hetkellä, kun nautin jostain asiasta/haaveesta pienen hetken.Tiedän, että ei ole normaalia pelätä näin paljon, mutta minä olen menettänyt normaalia enemmän. Jatkuva pettymyksen odottelu on minulle tuttu tapa. Tyhmää ja erittäin surullista.

Kävin juoksemassa muutaman kilometrin omaa hidastempoista tahtiani ja se helpotti. Pitää varmaan tehdä sama juttu nyt illalla, jos se piristäisi.Olen lukenut kaikkea kivaa ja kaivanut käsityöt ja kynttilät esille, mutta tuntuu laimealta. 

Yksikin väärä sana ja pillahdan itkuun. Tupakkaakin tekee niin paljon mieli, mutta sitkeästi aloitan viikko nro 5. savuttomana. Se tupakka ei ainakaan minun masennustani poista.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Sängyntai (lue: Sunnuntai)

Aamulla olin taas ihmeenkaupalla pirteä eikä unta tullut enää klo 8 jälkeen. Kahvi tippumaan ja lueskelemaan. Kevyen aamupalan jälkeen lähdin jälleen lenkille, vaikka lupasin itselleni pitää välipäivän urheilusta. Tämä on niin tätä alkuinnostusta, mutta en luovu toivosta saada tästä jotain pysyvää. Muuten päivä on koostunut lähinnä kyljenkääntämisestä, tv-kanavien selailusta ja lukemisesta.
Neljä hyvää, rentoa ja onnellista päivää putkeen on paljon. Se on hyvä alku. Siksi nyt täytyykin karata nukkumaan maanantaimasennuksen alta.