Pakko

Pakko on inhottavaa. Silti päivittäin joutuu pakottamaan itsensä tiskaamaan, lenkille, opiskelemaan, syömään, tekemään lasten kanssa jotain, vaikka kaikki nämä ovatkin mieluisia asioita. Miksi viitsimisen pitää olla niin tuhottoman vaikeeta? Kuitenkin asioiden tekemisestä ja lopputuloksesta nauttii. Mutta se aloittaminen...

Minun on tehtävä listoja ja lukujärjestyksiä toimiakseni jokseenkin loogisesti. Muuten pompin sinne tänne ja saan aloitettua monta asiaa ja valmiiksi nolla. Listat tuovat turvaa, ne kertovat mitä tehdä ja se tunne kun listan viskaa roskikseen kun on aikaansaanut kaiken on loistava.Lisäksi listat estävät huonomuistista (minä) unohtamaan.

Tänään miljoona asiaa tehtävänä.Olen taas kuin yliviritetty jousi ja tekisi mieli itkeä tai vähintään huutaa. Pitäisi sitä, pitäisi tätä...
Nyt hetkeksi rentoutusharjoitus, minkä eilen sain käsiini ja uusi yritys päivälle.

Ps. Olen tässä miettinyt ovatko nämä hyvät jaksot hypomaniaa?
      Ja pelkään, että olen umpihullu. Mielisairas. Sairas mieli. Rikkinäinen mieli ainakin.