Ei ilopäivä eikä surupäivä, vaan jotain siltä väliltä.
Lepopäivä liikunnasta (pakotin itseni kuuntelemaan väsynyttä kroppaa, jota mieli patisti).
Hiljaiseloa ja oloa.
Esikoisen kanssa kahdestaan. Eksyttiin kirjastoon ja uppouduttiin molemmat omiin maailmoihin; hän Rasmus-nallen ja minä harrasteosaston maailmaan. Piti ottaa vielä sanakirja, että saan huomenna tehtyä kielten läksyt.
Huomiselta odotan pääseväni juoksemaan.
Seuraavaksi toivon unen tulevan ja ottavan mukaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti