Lääkärissä

Tapasin lääkärin, joka kirjoittaa minulle paperit psykoterapiaan. Hän kirjoittaa ne minulle heti, kun minulla on terapeutti, jonka luona aloittaa asiakkuus.

En ole etsinyt terapeuttia aktiivisesti. En ole saanut aikaiseksi ja en ole yksinkertaiseksi jaksanut. Lääkäriä tuntui kyllästyttävän, etten ole puolessa vuodessa saanut sitä aikaan. Hän ei ymmärrä, että tämä kokonaisuus on minulle haurasta kuin lasi. Olen jo kerran sattuman kaupalla löytänyt ihanan terapeutin, joka ei voinut ottaakaan minua.

 Minä pelkään, etten löydä sopivaa ihmistä. Minä pelkään, että löydän mukavan henkilön, mutta hän yhtäkkiä peruu ja olen taas tyhjän päällä. Tiedän hyvin, että olen vitkutellut asian kanssa, ja lääkäri pisti minuun vauhtia antamalla kuukauden aikaa etsintöihin.

Millaista terapeuttia etsiä? Mistä minä tiedän, kuka on täydellinen? Kuinka monta eri tapaamista joudun etsimään? Minulla ei ole edes kunnolla aikaa käydä terapiassa! En jaksa aikatauluttaa!
Vaan on pakko, tiedän senkin. Muuten vajoan taas.

Päätimme lääkärin kanssa yhdessä, että uskallamme alkaa vähentää mielialalääkitystä 15mg:sta 10mg:aan. Olin ajatellut nopeampaa aikataulua lääkkeenpurkuun, mutta ehkä turvallisinta on ottaa ihan rauhassa. Jospa seuraavaan kesään mennessä olisin lääkkeetön?
Lääkäri oli tyytyväinen ja yllättynyt, etten tarvinnut rauhoittavia. Kai niitä voisi paniikkikohtauksiin ottaa, mutta niitä on niin harvoin nykyään, etten ole viitsinyt.

Ehkä pitäisi lakata odottamasta, on täydellinen hetki tehdä jotain. Ei täydellistä hetkeä ole, eikä elämässä koskaan ole kaikki valmista. Minun ei tarvitse olla valmis ja täydellinen. Minä riitän jo nyt.