Päätin, että tänään en tee yhtään mitään. Ei koulutöitä, ei taustatutkimusta, ei lukemista, ei murehtimista. Viettäisin päivän vaan ja olisin.
Aloitin aamun kahvilassa ja sieltä tulin kotiin lepäämään. Olen makoillut, mietiskellyt, surffaillut lempisivuistoillani ja soittanut Erityismiehelle kertoakseni, että minulla on ikävä häntä. Illalla viemme lasten kanssa Entisen syntymäpäiväaterialle.
Kerrassaan leppoisa päivä. Juuri sellainen, mitä tarvitsinkin juuri tähän hetkeen.
Lepoa ja hiljentymistä, hidastamisen taitoa opetellen. Suosittelen muillekin stressierkeille ja perfektionisteille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti