Nöyryys on yksi piirteistä, mitä ihailen ihmisissä eniten. Se näyttäytyy monelle vastakohtana vahvuudelle ja omalle tahdolle, ja sitä halutaan välttää. Nöyryys on synonyymi sille, ettei ole omaa tahtoa ja heittäydytään lattiarätiksi, vailla omaa tahtoa. Ajatellaan, että kunnianhimoinen ihminen ei voi olla nöyrä ja menestyvä samaan aikaan.
Parhaimmillaan nöyryys kaunistaa ihmistä ja tuo persoonaan lisäsyvyyttä. Se, että osaa ajatella laatikon ulkopuolelle ja ottaa toiset huomioon, on nöyryyttä. Parasta on nähdä tämä piirre tilanteissa, joissa ihminen on kiitollinen saamistaan asioista, eikä pidä mitään itsestäänselvyytenä.
Se kasvattaa kunnioitusta.
Miten paljon ihmisten onnellisuus kasvaisikaan, jos kaikki ajattelisivat toisten tunteita edes hetken verran. Kuuntelisivat toisten sanottavan ja miettisivät hetken ennen kuin tyrmäisivät täysin. Olisivat avoimia, ottaisivat uudet ajatukset vastaan, ja ymmärtäisivät, miten paljon maailma avartuu vain sillä, että kuuntelee toisia. Olisipa niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti