Mutta koska minä olen päättänyt, etten varastoi sisälleni enää negatiivista, vaan koitan pohtia ne pois päästäni, päädyin listaamaan syitä, jotka johtivat tai edesauttoivat masennustani.
1. Turvaton koti-ilmapiiri
- Isän alkoholismi, jota ei "ollut olemassa"
- Pelko kertoa kenellekkään, koska pelkäsin mitä isä sitten tekee
-Kulissien kannattelun musertava paino
2. Äidin pikku salapoliisi ja henkivartija
- Isän uskottomuuden kyttääminen
- Äidin uskottuna toimiminen
- Äidin turva väkivaltatilanteissa
3. Hahmottamisvaikeudet
- Matemaattiset ongelmat koulussa- ei apua koulussa eikä kotona
- Huonommuudentunne siitä etten opi eikä kukaan auta
-Pidin itseäni tyhmänä, koska ongelmaa ei koskaan tutkittu
4. Kannustaminen ja pitkäjänteisyyden opettaminen
-Kuitattiin kehnot tulokset sillä, etteivät "kaikki ole hyviä kaikessa" eikä lähdetty ratkaisemaan vaikeuksia
5. Äidin kuolema
- Monet ihmiset hylkäsivät
6. Paha äitipuoli ja isän katoaminen elämästä
- Olin huono, typerä tai muuten vaan ei-kaivattu (toki usein isän selän takana)
- Isän vähättely kohtelusta, koska "olet niin herkkä"
-Isän vähäinen läsnäolo; oli kotona harvoin ja jos oli, niin kännissä. Parempi siis tyhjä kuin känninen koti
7. Koulukiusaaminen
-Syrjintä
- Huorittelu ja läskittely ja muu ulkonäön kommentointi
8. Isän holhoaminen
- Katoamisia kännireissuilla
-Naissotkuja
- Juomista
-Pettyminen yhä uudelleen ja uudelleen
-Ei tukea
9. Oman parisuhteen kriisit
- Synnytyksen jälkeinen masennus, koliikkivauva
- Ei lastenhoitoapua
- Ymmärrysvaikeudet toisiamme kohtaan
- Uskottomuus
10. Avioero
- Ydinperheen menetys
- Minusta tehtiin paha (kuten aina ennenkin)
- Hetkellinen kodittomuus
- Lasten reaktiot
-Oma romahdus
11. Työkriisi- Lomautus
-Irtisanominen
- Ammatittomuus ja sen vaikutus identiteettiin
Jotain työskentelyä on alitajunnassa alkanut tapahtua, kiitos ryhmäterapian. Edessä on niin pitkä tie, etten voi ajatella kuin askel kerrallaan, etten luisu luovuttamaan.
Älä Vella perkele luovuta!