Ympärilläni on paljon erilaista riippuvuutta. On riippuvuutta syömiseen, ostamiseen, liikuntaan ja huomioon. Olen päässyt läheltä seuraamaan, mitä on riippuvuus päihteisiin, peleihin ja uusiin suhteisiin. Minäkin olen riippuvainen, ja vihaan sitä. Minun paheeni on tappava tupakka.
Aloitin tupakoinnin coolina juttuna. Jäin kuitenkin nopeasti koukkuun. Muistan, kun minulle sanottiin, ettei niin nuorelle voi tulla vieroitusoireita tupakasta, mutta minulle tuli. Ihan samanlaisia, mitä nytkin.Uskon vieroitusoireiden vahvuuden johtuvan sikiöajasta, jolloin sain nikotiinia. Kyllä, minun äitini poltti raskausaikana. Ihan käsittämättömän typerää.
Minä häpeän riippuvuuttani, minä poltan lapsiltakin salaa. En kestäisi nähdä esikoisen pettymystä tupakoinnistani. Samalla tiedän, että kyllä lapset aavistavat nämä asiat. Ja siksi haluan entistä enemmän lopettaa.
Lakkoillut ja lopettanut olen kymmeniä kertoja. Raskaudet kokonaan, ja imetysajatkin lähes kokonaan, olen ollut polttamatta. Parhain pätkäni on vajaa kolme vuotta, sitten tuli kriisi ja kärytys alkoi taas. Syksyllä olin kolme kuukautta ilman, ja kaikkien hirveiden vieroitusoireiden jälkeen aloitin taas! Olen pystynyt pitämään sen viihdetupakointina vähän aikaa, mutta mitä teen nyt: poltan taas kuin korsteeni! Vihaan tätä puolta itsessäni. Minä en tahdo olla riippuvainen. Minä haluan jostain niin paljon voimaa, että pystyn taistelemaan tätä vastaan. Se vaan on niin, että kerran on tupakkaan itsensä koukuttanut, sille tielle on helppo palata. Minulla ei onnistu satunnaistupakointi, minä en pysty hallita sitä. Helpompaa on alkuvaikeuksien jälkeen olla kokonaan ilman.
Jokainen lopettaja tietää, että lopettaminen vaatii tietyn ajatuskuvion läpikäytäväksi. Täytyy kerätä voimaa, sillä se savuava koura osaa kuristaa lujaa. Se iskee heikolla hetkellä ja se yrittää iskeä myös kun on jo vahvemmalla pohjalla. Niiden muutaman savuttoman vuodenkin aikana teki mieli tupakkaa. Se mieliteko on jotain järjetöntä, ja sen tietää vain toinen tupakoitsija. Mikään muu ei ole ärsyttävämpää, kun joku asiasta tietämätön tulee sanomaan: "Sen kun lopetat vaan!". Tekee mieli sanoa, että: "Heti kun sahaat tässä paikassa kätesi irti. Niin helppoa!".
Vieroitusoireet ovat voimakkaita; asiat paisuvat mielessä, äkilliset raivokohtaukset, tuskanhiki, levottomat jalat, itkuherkkyys, halu nukkua ja kasvava ruokahalu. Lasten läsnäollessa olen kuitenkin väkisin hillinnyt itseni tai lähtenyt lenkille. Eivät he ymmärrä, miksi äiti kiukkuaa, eikä heidän tarvitse. Erityismies kestää aikuisena paremmin ja vielä siksi, että käy tätä samaa taistelua itsekin.
Huomenna minä ryhdyn siihen. En enää jaksa sitä, että tupakka rytmittää päiväni. En jaksa elää niin, että mietin, milloin voin seuraavan kerran polttaa. Haluan laittaa tupakkarahat minun ja Erityismiehen matkakassaan. Haluan, että voin puhtaalla omallatunnolla olla lasten kanssa ilman salaisuuksia. Minä en tiedä, tupakoiko äiti itsensä hengiltä, mutta samoilla geeneillä en halua kokeilla onneani. Voisinhan minä ajatella, ettei minun tätini tai mumminikaan kuollut tupakkaan, mutta en osaa ajatella niin.Haluan urheilla hengästymättä ja saada takaisin vastustuskykyni, jota tupakka verottaa rankasti. Tahdon saada Erityismiehen mukaan esimerkilläni.
Täten aion luopua tästäkin taakasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti