tiistai 5. helmikuuta 2013

Haviseva haavanlehti

Vanhemmuuden yksi inhottavimpia velvollisuuksia on selvitä vatsataudista. Hoidat ensin sairaita ja kun muut ovat tervehtyneet, sairastut itse. Ei ole voimia kuin olla, mutta kun on pakko! Miksi tämä tauti on niin kovin mieltynyt lapsiperheisiin? Jopa useamman kerran vuodessa?
Ohessa tarina, joka saattaa olla totta.

 Ensi sairastuivat Kääpiöt. Ja mitä teki Lumikki? No, Lumikkihan vuorasi sängyt ja sohvat pyyhkeillä, tyhjenteli ämpäreitä ja pesi oksennuspyykkiä, jota oli paljon. Lumikki pesi seinät ja kuurasi vessaa, että pöpömäärät pysyisivät minimissä. Kääpiöt tahtoivat sitä, tätä ja tota, joten Lumikkihan juoksi. Antoi lääkettä ja vitamiineja.
Kun pöpön karkotusta oli jatkunut pari päivää, tuli Lumikille se outo olo. Ruoka ei maistunut, koska tiesi, mitä tuleman pitää. Ainahan sitä toivoisi, että taudilta joten kuten säilyisi, mutta kerran se oli hyvin tarttuvaa ja Lumikki oli saanut oksennukset päälleenkin, niin...saahan sitä toivoa vaikka kuuta taivaalta. Lumikki heräsi aamuyöllä siihen, että niveliä ja luita särkee kuin ne olisivat räjähtämässä. Kaikki muut nukkuivat rauhallista unta, jopa reissultaan kotiutunut Prinssi. Sekin Lumikkia otti päähän; oliko miehillä joku kalenteri, josta ne tiesivät etukäteen, milloin tulee olemaan rankkaa ja osaavat lähteä silloin viettämään vapaa-aikaa?
Lumikin lumivalkea iho tuntui  polttavan kuumalta ja vatsassa pyöri tulimeri. Sitten se alkoikin. Toki juuri muutamaa tuntia ennen, kuin Lumikilla olisi ollut tärkeä tapaaminen. Kivahan se oli vessan lattialta soitella itku silmässä ja perua tulo viisi minuuttia tapaamisen alkamisen jälkeen. Elämä on, sadussakin.

Tarina tarvitsee kuitenkin onnellisen lopun ja sen se myös saa; Painajais-aamun jälkeen Prinssillä oli vapaapäivä, jonka hän käytti ruuanlaittoon ja kääpiöiden kaitsemiseen. Lumikki makasi tuntikaupalla pimeässä huoneessa korvatulpat korvilla nukkuen. Hän heräsi vasta illalla ja keitti puuroa kaikille.
Seuraavana aamuna Entinen Prinssi soitti ja sanoi, että voi ottaa Kääpiöt luokseen pariksi tunniksi, että Lumikki saa levätä. Riemusta kiljuen Lumikki viskoi haalareita ja hanskoja eteiseen ja lähetti Kääpiöt hyvillä mielin matkaan. Lumikki heitti itsensä makuuasentoon, söi sipsejä ja suklaata, nautti hiljaisuudesta ja eli päivän onnellisena loppuun asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti