Minä ajoin nitisevän, haisevan ja painavan kuormani kaatopaikalle. Olin väsynyt ja kaipasin sopivaa paikkaa, mihin pudottaa nämä jätemassat. Toisin sanoen istahdin terapeutin tuoliin ja aloin puhua.Hyvät uutiset; erittäin todennäköistä on, etten sairasta mielen sairautta, vaan olen toistaiseksi "vain" masentunut. Huonot uutiset; minun on päästävä terapiaan, jotta en sairastuisikaan. Minun suruni on hukkunut minuun, koteloitunut sisääni. Suru ja tuska ovat kasvaneet kanssani aikuisiksi. Nyt on kuitenkin aika jatkaa eri polkua ja päästää ne menemään. Tämä päätös helpottaa, nyt on aika. Minä osaan sanottaa tunteeni ja olen tarpeeksi iso kestämään ne menneisyyden itkut.
Tunnen itseni niin kovin onnelliseksi nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti