Välillä tunteilla ei ole päätä eikä häntää. Olen syytä tajuamatta äkäinen ja vittumainen, enkä luota. Olen pettynyt ihmisiin, pienimmistäkin asioista. Erityismies ärsyttää, vaikka ei hän oikeasti ole tehnyt mitään. Kosketus tuntuu ärsyttävältä, en jaksa kenenkään läheisyyttä. Seuraavalla hetkellä kaipaan päästä syliin kuin pikkuvauva. Kiukku, mistä sinä tulet?
Uskon täysin, että nämä vihan tunteet, joille en keksi mitään selitystä, ovat menneisyyden tuskaa ja tunnetta. Kaikki ne, mihin en saanut vastakaikua ja mikä nämä tunteet herätti ja painoi pinnan alle, ovat nyt vapautuneet melkein 30 vuotta kestäneestä kirouksesta. Nyt ne sinkoilevat ja säntäilevät ja etsivät tietään ulos minun sielustani. Se vie voimia, mutta minä kestän sen. Se on hyvään johtavaa kipua. Minua huolettaa, kestääkö Erityismies? Olen sanonut hänelle, että minulla on turva ja tila tuntea se kaikki nyt, koska hän on tehnyt minusta niin onnellisen. Hän on antanut minun olla minä ja antanut minulle haikailemaani henkistä tilaa, laakeutta, hiljaisuutta ja rauhaa. Minä voin ilman huolta loukkaantumisesta sanoa, että älä juuri tällä hetkellä yritä minun näkymätöntä rajaani, koska haluan olla rauhassa. Se on yksi arvokkain lahja parisuhteessa, tajuta toisen rajat ja kunnioittaa niitä. Ei suuttua tai loukkaantua, vaan kunnioittavasti vetäytyä silloin, kun toinen tarvitsee sitä.
Erityismies sanoi minulle, että olen mennyt valtavasti eteenpäin vuoden aikana. Minä osaan puhua, minä osaan kertoa. En kasvata enää kiukkukuplaa sisälleni, vaan kerron sen sanoin. Toki on vielä paljon tilanteita, missä tarvitsen hänen apuaan, sen puheen laukaisevan kysymyksen: "Mikä sinulla on, onko jokin vialla?"
Olen ylpeä itsestäni, että olen oppinut sanomaan. En jörötä, mökötä tai sulkeudu enää niin paljon. Viha katoaa sisältä paljon nopeammin, kun sen antaa tulla ulos sanojen muodossa. MUTTA.
Mikään ei ole mitään ilman ymmärrystä. Jos toinen ei ymmärrä, kuuntele tai hyökkää, viha painuu takaisin sisälle myllertämään. Se kimpoaa toisesta kuin seinästä takaisin ja olo on entistä pahempi. Kukaan ei ymmärrä minua, on kamala tunne. Ja hirveintä on kokea se tunne rakkailta ihmisiltä. Ymmärrys toista kohtaan on äärimmäisen tärkeää. Jos ymmärrys katoaa, pakkaa kunnioitus laukkunsa ja lähtee perässä.
Paljon on vielä edessä, paljon tehtävää. Olen päässyt monesta menneisyyden taakasta eroon, monesta huonosta tunteesta.
Ystäväni kertoi minulle energiahoidosta, jossa hän on käynyt. En itse ole kokeillut moista, mutta uteliaisuudesta voisin mennä. Erityismiehen hieroessa reisiäni, tunsin hirveää kipua. En voinut käsittää, miten reiteni ilman liikuntasuorituksia voivat niin pinkeästi. Muistin yllättäen ystäväni sanat:
"Kaikki viha menee reisiin."
Se voi olla totta tai olla olematta, mutta tiedän, että minulla on paljon asioita hampaankolossa. Kaikesta aion kuitenkin selvitä. Minä selvitän mieleni kasvimaasta kaikki vihankäppyrät ja katkeruuden rikkaruohot. Sitten onni saa taas kukoistaa täysillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti