Nyt ne ovat sitten saapuneet. Kauan odotetut tektit, mitkä pitäisi lukea pääsykokeisiin. Oi kuinka olen odottanut tätä hetkeä jo ainakin vuoden verran! Ja sitten, muutama klikkaus ja *grashboombang*, Vellan kuukausia keräilty itsetunto oli pohjalukemissa. Hillitön paniikki ja epäusko valtasi minut. Ei auttanut matrat ja mielen rauhoittaminen. Erityismiehen tullessa kotiin, tuli itku. En minä pysty tähän, olen liian tyhmä. Vaikka enhän minä ole. Tarvitsen vaan paljon työtä.
En minä mitään helppoa juttuja odottanutkaan, luulin vaan olevani valmiimpi. Nyt tuntuu, etten osaa mitään. Ja silti sisulla aloitin samantien lukemaan. Tarvitsen sisäistämisaikaa. Minun tarvitsee tutustua tekstiin, lukea, kirjoittaa, että lihaksenikin muistavat. Pitää poimia vaikeat sanat ja selvittää ne.
Vaikka en muuta tietäisi, tiedän sen, että tätä minä haluan. Enkä luovuta, vaikka mikä olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti