Tänään istuessani yleisessä saunassa, mietin saunan merkitystä. Saunassa hiljennytään ja rentoudutaan, nautitaan lämmöstä. Sauna on pyhä, sauna on isänmaallinen. Sauna herättää kunnioitusta: siellä on saatettu maailmaan lapsia ja se on tuonut lämpöä kylmyyden keskelle.
Saunassa kiire katoaa.
Meitä on niin monenlaista naista; on pitkää ja lyhyttä, vanhaa ja nuorta. On laihaa ja mahakasta, pieni- ja isorintaista. Saunassa alastomuus ei tunnu oudolta; me vaan olemme. Tuntuu häveliäältä olla alusvaatteissa ja bikineissä, mutta saunassa en häpeä itseäni. Minä mahdun muiden joukkoon juuri sellaisena kuin olen, siellä saunan turvallisessa syleilyssä.
Häpeän vatsaani, joka on venynyt ryppyiseksi raskauksista. Olen laiha ja ryppyvatsainen. Nuoret tytöt vilkaisevat joskus kauhuissaan vatsaani, mutta äiti-ihmiset katsovat hyväksyvästi: sinäkin olet äiti.Saunassa näitä asioita ei tarvitse miettiä. Siellä eivät rypyt haittaa.
Lapsiin suhtaudutaan monessa paikassa nuivasti. Lapset ovat kovaäänisiä, sotkevia ja liikkuvaisia. Lapset ovat rasittavia kakaroita, joita saa tuoda julkiselle paikalle ikävuosina 0-1,5v (söpöstelyvaihe kun ovat nukkemaisen kauniita, hiljaisia ja uhmattomia) ja ehkä 7v ylöspäin, jos ne osaavat käyttäytyä. Tämä asenne katoaa saunassa, jonne äidit,isät,siskot,veljet,tädit,sedät,vaarit ja mummot tuovat lapsia opettelemaan omaa kulttuuriamme. Lapset ihmettelevät ääneen ja saavat hyväksyviä ilmeitä ja naurunpurskahduksia tuntemattomilta. Kaikilla on mukavaa ja nautitaan yhdessä.
Miten saunatunnelman saisi siirrettyä jokapäiväiseen arkeen?
Miksi olemme hyväksyviä ja nautimme yhdessäolosta vain yhdessä paikassa, kun voisimme olla/tehdä sitä kaikkialla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti