Olen taas yhtä sumua. Päivisin aivan ulalla ja iltaisin uni vaan karkaa käsistäni, lapsiin, Erityismieheen. Uni ei huoli minua mukaansa. Minä olen uneton täällä. Pohdin kaikkea, mutten jaksa kirjoittaa, koska olen niin väsynyt, mutta vailla unta.Päivistä tulee turhauttavia mössöjä.Mössöpäivistä tulee massaviikkoja. Kohta on joulukin. Ahdistavaa.
Meillä piti olla eilen romanttinen ilta. Treffit. Kiukuttelimme,kinastelimme ja ensi kertaa jopa huusimme. Mitättömistä ja typeristä asioista. Riitelimme ennen eilistäkin, silloinkin typeryyksistä. Piti olla kivaa, mutta moni asia meni pieleen ja minun teki mieli polkea jalkaa. Hyvästi ensihuuma! Arki näyttää muuttaneen tänne pysyvästi. Se on vaan välillä niin turhauttavaa, kun tuntuu, että ei olekkaan enää mitenkään kummallinen. Ei minun vuokseni enää tarvitse yrittää ja nähdä vaivaa.
Eikä taaskaan seksiä. Ja minä niin tarvitsen sitä. Olen kyllästynyt ruinaamaan sitä. Voisin itkeä, niin paljon haluan. Tämä tuntuu rangaistukselta, kuin jakelisi helmiä sioille. En vaan käsitä millään miksi ei.
Minä kiharran,kähärrän,tuoksun,näen vaivaa. Olen vihjaillut muistakin, mutta onko niitä, en tiedä. Lannistun vaan niin kovin. En oikeasti tiedä kuinka kauan minä kestän tätä vaihetta. En minä halua tehdä mitään typerää, mutta en totta vie halua elää ilman seksiä. Se on sama kuin kieltäisi juuri ajokortin saaneelta ajamisen, veisi ilon ja riemun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti