Nyt on päällä joku tunnelukko, tunnistan sen aivan selvästi. Se, mistä se johtuu, on vieläkin hakusessa. Ehkä se on vaan kurjaa oloa, sillä Erityismies palaa huomenna töihin. Ehkä se on vaan jännitystä, sillä koulujen valintatulokset tehdään seuraavan kahden viikon aikana; ehkä jo huomenna saan tiedon.
Epätietoisuus on yksi suurimpia asioita, joka saa mieleni matalaksi. Oli odotettavan asian tulos ilo tai pettymys, haluan aina päästä siihen kiinni ja käsitellä sen pois. Se, etten tiedä mitä tuleman pitää, tuntuu ahdistavalta. Ja välillä elämässä, itseasiassa aika usein, on vaan siedettävä sitä, ettei tiedä tulevaa. Minä yritän kovasti harjoitella sitä, että langat eivät aina voi olla käsissä, ainakaan hetinytsamantien.
Olen myös huomannut itselläni keskittymisvaikeuksia. Pitää oikein ravistella tietoisesti mielestä asioita ja hidastaa. Asiat hajallaan päässä alkavat vaan ahdistaa ja tuovat huonoa energiaa ja siksi pitäisi ottaa pienissäkin jutuissa asia tai vaihe kerrallaan. Ei kaikkea tarvitse tehdä kerralla ja tämä koskee niin juttuja arjessa kuin unelmiakin. Saavuttamalla asian kerrallaan, tulee paras tulos eikä sillä, että tuskailee kaikesta ja säntäilee ympäriinsä kuin päätön kana.
Nyt lenkille puhdistamaan ja tasaamaan mieltä. Toimii joka kerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti