Kaikki lähtee pienistä asioista. Hitaasti hyvä tulee. Nämä edellä mainitut ovat totisinta totta. Meni melkein kolmekymmentä vuotta, ennen kun tajusin ja sisäistin sen.Takana monia pettymyksiä ja itkettyjä pipejä. Eilen illalla se iski tajuntaan ihan todella, kesken arjen, tuosta noin vaan.
Olin eilen lasten kanssa yksin ja painelimme eväspakaasit mukanamme rannalle.Ei ollut vaikeaa, ei ollut kiukkua, oli vaan perinteistä lähtösäntäilyä. Kaukaiselta tuntuivat ne ajat, kun kaikkia piti auttaa lähtiessä, vähintään joku vetää uhmaraivarit ja minä mietin eteisessä, että miten elämä on täyttä paskaa joka ikinen päivä. Ja maski päällä piti mennä, vaikka kuinka tuntui raskaalta, sillä itsehän olin lapsia halunnut. Nyt ei tuntunut stressaavalta, ei raskaalta.
Nautimme tuntikaupalla ulkona auringosta ja vedestä. Oli hauskaa yhdessä ja erikseen. Tärkeintä itselle oli, että lapset nauttivat ja minä pärjäsin. Pärjäsin hyvin ja asiat olivat hallinnassa. Ei niitä joskus koettuja tunteita, että miksi minä lähden noiden kanssa yhtään mihinkään kuin käteen jää ainoastaan rasittunut olo ja paha mieli. Nyt tiedän, että asiat helpottuvat jatkuvasti. Kun pidän vaan mielen rauhallisena ja perusjutut hallinnassa, niin ei ole mitään hätää. Enää ei tarvitse suorittaa elämää päivästä toiseen ja koettaa selviytyä. Nyt kun on löytänyt ne elämän perusainekset, voi oikeasti alkaa elää.
Aikaa, avoimuutta, armollisuutta ja ahkeruutta, niistä koostuu terve ihmismieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti