Jotenkin kaikki tuntuu vaan helpolta, ihanalta ja huolettomalta. Aika paljon on ajatustyötä tehty, koska tämä olotila on pysyvämpää, kuin pelkät tunteet. Hyvät tunteethan pysyvät vain hetken, mutta nyt tuntuu, että osaan ajatella hyvän olon takaisin. Ajatusten vaikutus on valtava, kun niitä oppii ohjailemaan.
Niissä tilanteissa, kun ennen vanhaan olisin vaipunut negatiiviseen tunnetilaan, pysähdyn. Pysähdyn etsimään asian aurinkoista puolta. En minä huonoja asioita lakaise maton alle, niitä on toki, mutta minä pyrin keskittymään hyviin puoliin. Tämä ei toki tarkoita tyytymistä, jota minä en ole koskaan ymmärtänyt. On eri asia alistua johonkin asiaan, sillä siitä ei seuraa mitään hyvää, vaan ihminen elää ristiriidassa oman halunsa ja tilanteen kanssa.
On eri asia hyväksyä tosiasia, ettei ole tällä hetkellä varaa maailmanympärysmatkaan kuin tyytyä olemaan huonossa suhteessa. Tärkeintä on pitää itsensä liikkeessä, eikä jäädä odottamaan passiivisena jotain, mitä ei koskaan tapahdu. Maailmanympärysmatkalle pääsee, jos ottaa sen itselleen tavoitteeksi ja huonon suhteenkin voi saada hyväksi, jos on valmis tekemään töitä (koskee molempia osapuolia). Jälkimmäisessä on tosin niin monta elementtiä, mitkä pitää saada toimimaan, mutta ei sekään mahdotonta ole, jos halua ja erityisesti ymmärrystä riittää. Ongelmaksi muodostuu se, jos toinen ei ymmärrä toista. Silloin liike parempaa kohti lakkaa, eikä päästä eteenpäin.
Voisin tänäänkin keskittyä huonoihin asioihin: lasten nahisteluun, uloslähtemisen vaivaan, siihen, kuinka inhoan ryppyistä vatsaani bikineissä, mutta en aio tehdä niin. Minä ajattelen, että on mahtavaa pakata eväät ja lähteä rannalle nauttimaan auringosta. Suojaamalla itsensä rasvalla voin nauttia aurinkokylvystä ja saada vitamiinivarastot luonnollisesti täyteen.
Olen huomannut nyt myös sen, miten hyvä mieli minulla tulee luonnon läheisyydessä. Kun tunnen auringon lämmön, kuulen tuulen ja veden äänet tai silloin, kun tuoksuttelen kesäiltaa lenkillä. Luontoterapiaa soisin kaikkien kokeilevan. Se auttaa tosin vain silloin, jos ajattelee aktiivisesti, miten ihmeellistä ja kaunista kaikki on. Jos painaa menemään otsa kurtussa ajatellen miten typerää on yksin pällistellä ulkona, on jo sulkenut itseltään kyvyn nauttia. Pitää olla asioille auki.
Olen vaan löytänyt sen ajatuksen, että onnellisuus alkaa pienistä huomioista. Ilo tulee siitä, että antaa itselleen luvan huomata kaiken. Miksi lapset ovat niin onnellisia ja iloisia? Sen vuoksi, koska he pysähtyvät ihmettelemään ja mietiskelemään pieniäkin asioita. Heidän intonsa lähtee niin pienistä asioista, eivätkä he osaa olla itselleen ankaria epäonnistuessaan. Lapset eivät jaksa velloa katkeruudessa ja negatiivisuudessa.
Muutoksen ei tarvitse tapahtua heti eikä kerralla. Pitää antaa itselleen juuri se oma aika, minkä tarvitsee. Voi aloittaa vaikka siitä, kun tekee mieli valittaa ja murehtia jotain asiaa, että miksi aina antaa sen huonon tunteen vallata? Sen voi noteerata, mutta siitä on hyvä kääntää kelkka kohti ajatuksia, joista tulee parempi mieli.
Tällaisia pohtii nainen, jonka mielestä positiivisuus oli perseestä ja kaikki iloiset ihmiset ällöpositiivisia. Nainen, joka aina valitti kaikesta. Nyt kun olen lähtenyt selvittämään sitä, miksi positiiviset ihmiset ovat niin onnellisia, niin harjoittelen mielelläni itsekin. Nykyään ihmiset, jotka narisevat, toki myös ärsyttävät, mutta saavat aikaan mietteen:
"Miksi asioista on etsimällä etsittävä se pimeä puoli?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti