Olen nauttinut niin. Juhannus meni lasten ehdoilla, ilman yhtäkään känniääliötä. Olen niin vapaa kaikista pakkosukuloinneista, missä alkoholi on lähinnä sääntö. Minä sain juuri sellaisen juhannuksen meille, kuin toivoinkin! Ihastelimme kokkoa, grillasimme ja lähettelimme itsetekemiämme kaarnalaivoja vesille; Erityismies, minä ja lapset. Ajoimme illaksi kotiin ja herkuttelimme. Kaukana on ne lapsuuden ahdistuksentäyteiset juhlapyhät, sillä olen vihdoin onnistunut luomaan juuri sellaiset perinteet, jossa oma perheeni viihtyy ja on onnellinen.
Loiva arjen aloitus alkoi reissulla ulkoilmapuistoon. Siellä juostiin, pompittiin ja laskettiin vesiliukumäkiä. Lapset olivat riemuissaan ja aikuiset varmaan enemmän. Tuli pompittua niin suurella innolla, että niskalihakset revähtivät. Onneksi selvisin säikähdyksellä!
Olen niin nauttinut kesästä, etten muista milloin viimeksi näin paljon. Uinut lähes aina kun on mahdollisuus ja pursunut ideoita ja hölmöyksiä. Mikään ei ole tuntunut inhottavalta, kun olen asennoitunut kaikkeen ennakkoluulottomasti. Aurinko on ihana, kun siltä suojautuu ja kesäsade ei nykyään haittaa, sillä se menee aina ohitse! Niin tunnun saavan eniten irti kaikesta; olemalla avoin ja pysyttelemällä kaukana yleisestä negatiivisuudesta.
Tämän viikon jälkeen saan tietää lopulliset kouluasiat ja epätietoisuus päättyy siltä osin. Olen pyöritellyt eitä, joota ja ehkää päässäni vuorotellen. Ja vaikka kuinka yritän, on pettynyt olotila varmasti käsinkosketeltavissa, jos ei paikkaa sieltä toivotusta koulusta tule. Tosin siinä on sitten hetki aikaa valmistautua siihen, että on kuitenkin olemassa jo yksi koulupaikka, joka avaa edes raolleen sitä ovea, josta haluan tulevaisuudessa kulkea. Matka kohti haluamaani uraa voi vaan viedä hetkistä kauemmin, ei tässä sen kamalampaa tapahdu. Tärkeintä ja mielekkäintä on aloittaa kauan toivottu koulutie syksyllä.
Elämä osaa olla ihanaa, kun sen oman tien löytää ja oivaltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti