keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Epätietoisuus

Minä en tykkää yhtään elää epätietoisuudessa. Suoraan sanottuna minua ahdistaa valtavasti. Olen jo pidempään elänyt odottaen tiettyä päivämäärää, jolloin selviäisi jotain. Nyt näyttää, että kaikesta tulee vaan pahempi puuro. Minä kun en tiedä, eikä toisella osapuolella ole aikomustakaan päästää minua verhon toiselle puolelle, jotta tietäisin tai osaisin varautua. He eivät välitä ihmisistä, eivät koskaan ole välittäneetkään. Kyse on rahasta ja hyödystä, bisneksestä.Millaiset seuraukset ja kuinka monen ihmisen elämään heidän riepottelunsa vaikuttaa, ei ole merkitystä. Ihminen on vaan mehukas hedelmä, josta tiristetään jokainen pisara arvokasta mehua lasiin. Tyhjät kuoret voi heittää menemään ja ottaa uuden. Näin toimii työelämä.

Enttententten saatko jatkaa teelika mentten pelkää ja odota tuomiotasi hissun kissun mitäs puolustit ihmisten oikeuksia vaapula vissun mitäs kyseenalaistit eelin keelin vot tulkaa kaikki katsomaan tätä näytelmää, näin voi käydä teillekin viipula vaapula vot tehkää töitä entistä kovemmin ja hiljaa eskon saun teillä on vaan työ piun paun ja meillä  on valta nyt mä lähden tästä pelistä pois kuka lähtee, kuka jää pu pa pelistä pois.

Työelämä on ajoittain leikkiä, hyvin lapsellista leikkiä ja raakaa kiusaamista. On hienoja periaatteita paperilla, mutta niitä poljetaan käytännössä huolella. On kiristämistä, on uhkailua, on edelleen epätasa-arvoa. Vastuuta saavat muuttuvat laiskoiksi ja hemmotelluiksi kakaroiksi, jotka käskevät muita , koska voivat tehdä niin. On suosimista, on syrjimistä. Ja voi hellanlettas jos joku sanoo epäkohdista ääneen! Ei niin saa tehdä, ei mitään saa muuttaa! Ihmiset eivät ole tyytyväisiä, mutta eihän työpaikalla nyt saa kivaa ollakkaan! Hyvänen aika.

Nielen tappioni, mutta ikinä en aio muuttua. En vaan kykene olemaan sitä harmaata massaa, joka tyytyy huonoon ilmapiiriin. Tulen aina taistelemaan ja puhumaan ihmisten puolesta, koska minä välitän niistä joiden kanssa teen töitä. Kun joku sanoo minulle, ettei noin voi tehdä, kysyn : "Miksei?". Minä kyseenalaistan, jos en ymmärrä. Minä kunnioitan, jos minua kunnioitetaan ja olen hyvinkin lojaali, jos koen, että vastapuoli on sen ansainnut. En siedä valehtelua , salailua, huijaamista, toisten ideoiden varastelua, suosimista ja lapsellista vallanhimoa. Seison periaatteitteni takana ja olen ylpeä itsestäni, vaikka se maksaisi yhden työpaikan. Silloin se paikka ei ole minua varten. Minusta ihmisen ei tarvitse ryömiä toisen edessä, minusta vallasta ei kuulu nauttia niin paljoa. Ei ei.

Tämä työhakemusten raapustelu on vaan joka kerta niin tuskaisen tylsää ja hidasta. Nyt on vaan pinnistettävä hiukan.
Uskon sen unelmien paikan olevan ihan nurkan takana. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti