Teimme Erityismiehen kanssa viikonloppuna aivan uskomattomia juttuja. Minä yllätin hänet, enkä unohda hänen ilmettään, kun hän sai tietää yllätyksen sisällön.Hänen kasvoillaan loisti ihmetys, epäuskoisuus ja ilo. Meillä oli niin hauskaa. Kiitollisuus toisistamme huokui meidän molempien välillä. Kiitos kun olet olemassa, tässä , minun kanssani.
Aloin miettimään, että nyt minä elän sellaista elämää kuin haluan, juuri sellaista, niissä puitteissa missä olen. Minä teen kaikenlaista; minä harrastan pari iltaa viikossa juuri niitä juttuja, joita minä haluan. Kerran viikossa minä hoidan mieltäni.Olen löytänyt uuden mielenkiintoisen harrastuksen, missä voin kehittyä rajattomasti, milloin vain ja omaan tahtiin. Minä olen pyrkimässä kouluun. Minä olen etenemässä juuri siihen suuntaan, minne haluan.
Minulla on upea mies. Mies, jonka kanssa on hyvä olla, ja jolle voin sanoa jopa sen, että toivon hänen pysyvän etäällä minusta. Mies jolle voin oikeasti vuodattaa. Hän osaa arvostaa minua ja kertoo sen minulle melkein päivittäin. Hänen seurassaan minä tunnen itseni arvokkaaksi. Ja koska hän antaa minun olla oma itseni, ja toteuttaa kaikki hupsut haaveeni, minusta purkautuu lisää luovaa energiaa, joka on puhtaasti hyvä asia.Sillon kun en ole masennuksen soilla vaeltelemassa, tirskahtelen iloa ja intoa.
Älkäämme ikinä koskaan enää kadottako itseämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti