Erityismiehen kanssa olemme haaveilleet. Haaveissa on ollut yhteinen matka, jossa saisimme yhdessä paeta arkea ja rentoutua. Olemme katselleet isompaa asuntoa ja kikatelleet päättäessämme ostaa joskus talon, jossa on 11 huonetta. Tämä haave poiki siitä, kun seisoimme tuijottamassa pientä vaatehuonetta ja mietimme, miten änkeä sinne vaatteet, laukut ja harrastusvälineet. Pieni koti vaatii valtavasti luovuutta säilytyksen suhteen!
Olemme suunnitelleet menevämme naimisiin Las Vegasissa Elviksen vihkimänä (okei, ehkä se Elvis on liikaa...). Haaveet prinsessahäistä ovat karisseet elämän heitellessä ja tärkeintä kaikesta, on olla yhdessä. Ja erityisesti tehdä asiat niin kuin itsestä parhaalta tuntuu, kuuntelematta muiden mutinoita. Se on kyllä huomattu, että ihmiset puhuvat aina, teet niin tai näin.
Me olemme puhuneet jopa vauvoista. Istuneet kalenteri kädessä ja miettineet nimiä. Olemme suivaantuneet toisillemme, jos oma nimiehdotus ei mene läpi. Molemmat ovat varovasti heitelleet ilmaan tätä lapsi-aihetta tyyliin: "jos me joskus saadaan yhteinen vauva". Erityismies sanoi eräänä päivänä, että "jos me saadaa lapsi tai kaksi". Se sai minut hymyilemään , koska en ole pitkään aikaan nähnyt miehen vauvakuumetta. Erityismies on kyllä useamman kerran maininnut, että olen muuttanut hänen asenteensa avioliittoon ja lapsiin. Pidän sitä hyvänä juttuna ja pidän siitä kun hän sanoo niin ja saa minut tuntemaan, että olen tehnyt jotain erityistä.
Kiire ei kuitenkaan ole, vaikka kaikenlaista mietitään ja höpötellään. Ollaan kahdestaan ja perheen kanssa ja nautitaan olostamme. Opetellaan toisiamme, hioudutaan yhteen. Tuntuu, kuin olisi myrskyn jälkeinen sää; en ole enää niin rikki ja riepoteltu ja alan nähdä hyvää; auringon ja tyyneyden. Kerrankin sellainen vuosi, joka on puhdas ero-asioista! Näitä paljon lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti