Joskus kukka lakkaa kukoistamasta. Ehkä se tarvitsee jotain? Ehkä sitä on hoidettu väärin? Ehkä kaikki pitää aloittaa alusta? Tältä minusta tuntuu. Olen kukka, jolle pitää antaa oikea kasvualusta, oikeat ravinteet ja paljon vaivannäköä rakkauden lisäksi.
Kaikki pitää aloittaa alusta, kuin olisi pikkuvauva.
OMAT RAJAT:
Miltä minusta tuntuu?
Mistä minä alan, mihin minä lopun?
Milloin ja miten minuun saa koskea?
Mikä on minun?
Mikä on minua, eikä muiden sanelemaa?
Milloin pitää joustaa?
Milloin pitää pitää oma päänsä?
Milloin sanoa ei?
Miten sanoa ei?
Mitä ja miten saan tuntea tunteitani?
Milloin rakennan tarpeeksi vahvan minuuden, enkä ota muiden tunteita taakakseni?
OMA TAHTO:
Mikä on minun tahtoni?
Mitä minä tahdon tehdä?
Milloin tahdon tehdä?
Miten muistan sen, etten aina tee, miten muut haluavat?
ITSETUNTO:
Miten opin rakastamaan itseäni?
Miten näkisin itseni kauniina ja arvokkaana?
Milloin opin ymmärtämään, että mennyt ei sanele tulevaa?
Milloin oppisin täysin olemaan se, mitä haluan olla?
Mistä löytyy itsevarmuus?
ILMAISU:
Miten muistaisin sen, että epäkohdat jäävät sisälle vellomaan, jos ei avaa suutaan?
Koska opin sen, että asioista puhuminen on ainoa keino niiden käsittelyyn?
Kuinka opin sanomaan tunteeni ääneen niin, ettei se ole kovan työn takana?
LUOTTAMUS:
Milloin opin ymmärtämään sen, että ansaitsen kaiken hyvän?
Milloin lopetan pahojen asioiden odottelun?
Voinko luottaa muihin kuin itseeni?
Koska lakkaan pidättelemästä rakkautta?
Olen lähellä, mutta toisaalta niin kaukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti