Never forget your friends

Nyt on tullut aika olla olkapäänä ystävälle, joka tarvitsee minua. Kun tarkemmin miettii, olen joskus ajatellut, että onko hänellä kaikki hyvin.Olen sortunut samaan typeryyteen, mihin moni ystävänikin aikanaan sortui: Kyllä se sitten kertoo, jos kaikki ei ole hyvin. Eihän kukaan kerro, kun vasta sitten kun on aivan pakko ja kun ollaan jo niin solmussa, ettei tiedetä mitä tehdä. Olen niin ylpeä ystävästäni, kun hän ilmoitti minulle tarvitsevansa minua. Totta kai olen täällä häntä varten!

Tämä ystäväni oli niistä ainoista, jotka lähestyivät minua omassa kriisissäni. Hän ei osannut auttaa minua, koska en kehdannut pyytää. Ymmärsin kuitenkin, että hän välittää minusta tosissaan. Häntä kiinnosti mitä minulle kuului, vaikka tiesi, etten vastaa tai saatan kaunistella totuutta. Ystäväni jaksoi maanitella minua ihmisten ilmoille pitkänkin ajan päästä. Se oli hänen tapansa nostaa minut jaloilleen.

Minä toivon, että voin auttaa häntä. En voi hänen puolestaan päättää asioita, en selvittää hänen ajatuksiaan. Voin kuitenkin auttaa häntä parhaani mukaan. Minulle tuli niin hyvä mieli, kun ystäväni sanoi, että minulle voi puhua, koska: "Sinä et tuomitse." Mikäpä minä olisin tuomitsemaan ihmisen ajatuksia, tunteita ja kipua.

Toivottavasti löydät onnellisuutesi takaisin, ystävä.