Tämänhetkinen heikko kolmikkoni on oikeastaan tupakanpoltto, liikunta ja syöminen. Ne herättävät niin paljon ajatuksia, että ne pitää pilkkoa omiin osioihinsa ja kirjoittaa kaikista oma teksti. Nuo kolme ovat kuitenkin ongelma ja yhdessä paisunut ongelmarypäs, jota minun pitäisi nyt alkaa purkamaan, että pääsisin kohti niitä tavoitteita, joita oikeasti haluan.
Ruokailu ja syöminen pitäisi olla normaali, jatkuva tapahtuma ihmisen elämässä. Ilman ruokaa ei elä. Jos ei syö säännöllisesti, tulee huono olo; heikottaa, pyörryttää ja oksettaa.Minua ärsyttää, koska syömiseni on minulle täysi mysteeri. Ei ole mitään selkeää syytä, että voisi sanoa, että minulla on tämä ja tämä ongelma. Ylensyömisen, laihduttamisen, näännyttämisen ja oksentelun jälkeen olen aina palannut samaan: epäsäännölliseen syömiseen. Selvennykseksi vielä, että nuo itsensä näännyttämiset tapahtuivat teini-iässä, eikä mieleeni edes tulisi kokeilla niitä uudelleen.
Epäsäännöllinen syöminen tarkoittaa minulle arkea. Aamulla en pysty syömään kuin jotain nestemäistä ja usein unohdan syödä. Jos olen yksin, unohdan syödä. Toisten ihmisten seura tuo minulle nälän mukanaan. Minua pitää muistuttaa syömään. Joskus siitä muistuttaa Erityismies, joskus Entinen ja usein oma kroppa. Verensokerin laskeminen lyö minut vähintään kerran päivässä maahan. Yhtäkkiä, aivan sekunneissa alkaa oksettaa ja pyörryttää, jolloin minä tajuan, että nämä ovat ne hälytyskellot taas. En rekisteröi näläntunnetta, ennen kuin se kumauttaa minua nyrkillään.
Syöminen itsessään ei ole ongelma. Minä rakastan ruokaa, mutta inhoan sen valmistamista. Olen opetellut kokkaamaan vain ja ainoastaan lasten takia. Myös heidän seurassaan muistan säännöllisyyden vuoksi syödä. Jos olen yksin, en muista.
Turhauttaa, koska en tiedä, mitä tarvitsen. Minä tiedän simppeleitä ja helppoja reseptejä. Tiedän, mistä terveellinen ruoka koostuu. Tiedän kasviksista, vitamiinin tarpeista jne. Tiedän myös sen, että ikä tekee kropalle muutoksia ja minun täytyisi oppia syömään oikein. Kunhan nyt edes söisin. Tai söisin muuten kuin vasta illalla itseni täyteen.
On kausia, jolloin keskityn ruokavalioon ja säännöllisyyteen. Se tuntuu vaan valtavalta projektilta, joka vie lähes kaikki voimavarat, koska pitää ennakoida ja muistaa tasaisesti syödä. Silloin minulla on hyvä olo ja jaksan paremmin. Mutta aina valun takaisin epäsäännöllisyyteen.
Suurin syntini on tämä kolmikko, joka toimii näin:
Tupakoin, enkä tunne nälkää. En syö, joten en jaksa urheilla. Tupakka rasittaa kroppaani, joten en jaksa urheilla. Urheillessa muistan parhaiten pitää huolta syömisestäni, mutta hyvän alkaneen kauden lopettaa aina tauko urheilusta->herkuttelu,lamaannus tai tupakanpoltto.
Ratkaisu tälle sumpulle on siis ensin raivata tieltä tuo tupakka. Se päätös on tehty jo aiemmin, kuten kirjoitin lupauksestani lapselleni .Huomenna alkaa lupausten lunastaminen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti