Muistan pari kesää sitten, miten aurinko ja lämpö eivät tuntuneet miltään. Tuntoaistit toimivat vasta silloin, kun hiki virtasi tai tuntui muuten vaan inhottavalta. Inhottava kuvaakin senaikaista olotilaa: sisältä niin solmussa, että kuristuu. Tuntuu, että tuntee kaiken eikä tunne yhtään mitään. Vaikka joku olisi tullut ja lyönyt nyrkillä naamaan, en olisi tuntenut terävää ja todellista kipua. Tunnetilaa valtasivat puutumus, turtuneisuus, voimattomuus- kuin joku olisi imenyt minusta viimeisetkin elollisen rippeet. En minä elänyt, minä koitin selvitä nipin napin hengissä. Nyt tiedän omien nahkojeni kautta olevan hyvinkin mahdollista, että ihmiset kuolevat suruun.
Viime kesänä taiteilin onnettoman ja onnellisen välillä. Syöksyin kyllä enimmäkseen synkkyyteen, eromyrskyn loppupyöritykseen. En tiennyt saanko olla onnellinen ja tasapainoilin oman ansaitun onneni ja muun maailman ristitulessa. Taistelin ihmisen perusoikeudesta: olla onnellinen.
Kävin puoliteholla ja muistan ehkä tunteneeni jotain onnen tunteita. Ainakin Erityismies teki minut hirvittävän onnelliseksi, mutta minä en ollut vielä saanut häädettyä surua sisältäni. Tämä todisti minulle sen, ettei ketään voi rakastaa ehjäksi. Ihmisen täytyy itse löytää narut onneen ja nykiä niin monta kertaa, että se palkinto tulee. Jokainen pelaa pelinsä itse eikä toinen voi voittaa sinun puolestasi.
Tänään tajusin, kuinka konkreettista edistyminen on: minä tunsin auringon lämmön ihollani, ihan oikeasti. Tuoksuttelin luontoa ja tajusin näkeväni värejä jälleen niin kirkkaasti, että hämmästyin. Tämä on monimetrinen loikka siitä hetkestä, kun makasin sohvalla imeskelemässä karkkeja, saadakseni sen verran energiaa, että pysyin suihkussa pystyssä. Siitä hajuttomuuden, mauttomuuden ja toivottomuuden suosta ylöspääseminen on jotain ihmeellistä. Se tuntuu yhtä todennäköiseltä, kun joku kävelisi kotiovellesi ja antaisi tukun rahaa käteen. Se tuntuu mahdottomalta, mutta sitä se ei ole.
Minä päätin uutena vuotena, että tämä on minun vuoteni. Ilokseni olen saanut huomata, etten ole turhaan työskennellyt onnen eteen ja elämä tiputtelee pikkuyllätyksiä eteeni. Tulen niistä hyvin iloiseksi ja jatkan hyväksi havaitulla tiellä kohti entistä suurempia seikkailuja.
Tänä kesänä minä tunnen, maistan, haistan ja rakastan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti