Minun piti kirjoittaa terapiakuulumisia ja puida lääkärien asenteita ihmisen omaan haluun hoitaa itseään ja ehkäistä hukkumista masennukseen. Sen ajatuksen täytyy nyt odottaa, väistyä onnen tieltä!
Olen aivan hämmentynyt ja pimahtamispisteessä- innostuksesta. Voi kyllä, elämä jaksaa yllättää.
Olimme Erityismiehen kanssa lähdössä hoitamaan asioita. En ollut jaksanut katsoa postia, koska kaikki tietämäni laskut ovat tulleet eikä mainosten lisäksi yleensä muuta tule. Nopean vilkaisun tulos:siellä oli kirje koulusta, josta en ollut odottanut mitään. Paperit olin kyllä laittanut ja tiesin todennäköisyydet, joten unohdin asian jo silloin huhtikuussa. Pääsykoekutsu! Minun nimelläni! Piti siis ihan tarkistaa, että onko tämä nyt osoitettu oikealle henkilölle ja kyllä, minut on kutsuttu pääsykokeisiin, joihin en uskonut hetkeäkään pääseväni! Loppuilta menikin sitten epäuskossa ja hokemalla Erityismiehelle: "Et voi oikeasti ymmärtää, kuinka epätodennäköistä tämä oli!" ja Erityismiestä huvitti.
Ei siis löydy sanoja. Päässä pyörii kaikennäköistä, päällimmäisenä se, että kyllä positiivisella ajattelulla on voimaa onnen kutsumisessa. Olisin ollut onnellinen ilman tätä kutsuakin, mutta nyt leijun riemun ulottuvuuksissa. Minua ei edes pelota, että todennäköisesti en pääse sinne opiskelemaan. minulle riittää tämä kutsu todistamaan sen, että usko itseensä ja omiin unelmiin on se, mikä kannattelee.
Kädet eivät riitä näyttämään eivätkä sanat kertomaan tämänhetkistä mielentilaa. Ei ole hyvä fiilis. On paras, mahtava,upea,rajaton fiilis! Lisämotivaation voimin, takaisin lukemaan,lähtee erittäin onnellinen Vella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti