Se on siinä. Päiväkausien pakerrus. Siistissä pinoissa paljon muistiinpanoja; hirveästi töitä ja tuskallakin väännettyjä sivuja. Ne ovat valmiita! Olen kahlannut pääsykoemateriaalin läpi ja tunnen itseni todelliseksi arjen sankariksi. Minä tein sen, sisulla minä tein sen!
Toki siinä välissä laiskuus yritti vikitellä minua matkaansa ja hetkeksi se onnistuikin: surffailin netissä, juttelin puhelimessa ja sitä rataa. Sitten käskytin itseäni kuin lasta: " Ennen et nouse pöydästä, kun muistiinpanot on tehty!" Nyt päälle vielä muutaman tunnin kertaus ja sitten lepään illan. Kuinka voikin tulla iloiseksi pienestä, mutta niin suuresta asiasta!
Tekee mieli huikkailla kaikille itsensä epäilijöille: Jos minä pystyin tähän, pystyt sinäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti