Toteutin tänään extempore-tyyliin yllätyksen Erityismiehelle. Ostin hänelle lahjaksi sormuksen, josta tiesin hänen pitävän. Idea lähti käyntiin erikoisesti. Minä vaihdoin negatiiviset ajatukseni positiivisiin. Naismaisesti aloin päivällä miettimään, miten kiva olisi saada lahja ja harmittelin, ettei Erityismies ole mikään yllätyksiin naisensa hukuttava ohjelmatoimisto. Minä joskus kaipaisin hemmotteluja ja yllätyslahjoja.
Rupesin miettimään omaa käytöstäni. Olihan Erityismies ostanut minulle juuri korun messuilta. Hän oli kauppareissultaan ostanut kukkia. Mutta kun ostimme korut yhdessä ja suunnitellusti. Kukat eivät olleet kukkakaupan kauniissa kääreissä vaan valmispaketissa. Rupesin miettimään: oliko sillä todella merkitystä? Hänhän oli toteuttanut minun toiveitani omaan tyyliinsä. Minua kaiversi, ettei hän ollut tehnyt niitä minun jokaisen toiveeni mukaisesti. Tässä vaiheessa ärsyynnyin itseeni. Tunsin itseni epäkiitolliseksi ilonpilaaja-nipoksi, jonka pitäisi mennä itseensä. Ja niin minä menin.
Kyllähän miehetkin rakastavat yllätyksiä. Ja kukapa ei lahjoista tykkää? Niin minä päätin, että ei sen lahjojan roolin voi aina olettaa kuuluvan miehelle. Kyllähän nainenkin voivat toista hemmotella! Tasa-arvo, haloo!
Pikku kätösin paketoin sormuksen pakettiin. Maalasin vesiväreillä sydämiä ja liimasin ne korttiin. Korttiin kirjoitin, miten ihana, komea ja hauska hän on. Ja kuinka paljon häntä rakastan. Jännitti miten hän reagoisi, sillä lähtisin ennen kuin hän tulisi kotiin.
Soitin hänelle, eikä hän sanonut paketista mitään. Laitoin viestin perään, että etkö huomannut. Hän ei tiennyt, että se oli hänelle.
Hetken päästä puhelimeeni tuli viesti täynnä sydämiä ja puhdasta kiitollisuutta. Hän oli otettu ja yllätetty. Erityismies oli liikuttunut siitä, ettei kukaan ole tehnyt hänelle tällaisia asioita.
Minulle tuli hyvä mieli ja onnellinen olo hänen ilostaan. Olin onnistunut kääntämään yhden ihmisen lapsellisen,alkaneen katkeruuden kahden ihmisen puhtaaksi iloksi. Olo olo jokseenkin hämmentynyt. Ehkä minä alan olen vihdoin alkanut ymmärtää, että asiat kannattaa yrittää käsitellä hyvän kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti