maanantai 4. maaliskuuta 2013

Onnen hetkiä

Olen iloisesti yllättynyt, miten minulla on ollut välillä tosi hyvä mieli. En tiedä johtuuko se rakkaudesta, keväästä vai mistä, mutta minä olen niinä hetkinä nauttinut valtavasti. Minun on aina ollut vaikea tarttua hetkeen, koska olen pessimististen ajatusten ja huonojen kokemusten takia oppinut ajattelemaan jo valmiiksi sitä hetkeä, kun hyvä olo on ohi. Kieltämällä itseltäni nautinnon, olen kuvitellut välttyväni onnen krapulalta. Nyt kun olen oppinut ajattelemaan, että minulla on mahdollisuus ja OIKEUS hyviin hetkiin, olen tuntenut enemmän onnea. Onni on aina saavutettavissa, vaikka se ei vieressä olisikaan. Minun tarvitsee vain ajatella sitä , pyytää sitä ja kutsua , niin se saapuu luokseni jossain vaiheessa iloisena ja punaposkisena.

Tänä aamuna koin sellaisen hetken. Makasimme lasten kanssa olohuoneen lattialla patjoilla, koska meillä ei ollut kiire lähteä. Rötköttelimme ja lötköttelimme. Lapsi pyrki viereeni päättäväisesti haluamalla halata minua, ja minä nappasin hänen viereeni peiton alle. Me hymyilimme toisillemme kuin liittolaiset ja minä suukotin hänen poskeaan. Se oli se hetki, kun maailmassa ei tarvinnut mitään muuta. Kaikki palaset olivat kohdallaan. Puhdas rakkaus itsessään, oli se sitten ystävältä tai perheenjäseneltä, saa sydämen tulvimaan onnesta. Vain toinen ihminen voi tehdä toisesta niin onnellisen.

Toinen hetki oli pulkkamäessä. Kylmä ja raikas pakkassää tarjosi ihanat olosuhteet. Aurinko oli jo painunut horisontin taa. Me hölmöilimme lasten kanssa, minä ja Erityismies. Me puhkuimme intoa ja kikattelimme kuin lapset. Lumilautailimme pulkilla ja kaatuilimme. Mietimme, miten on aina yhtä hauskaa, kun aikuinen menee nurin yrittäessään olla yhtä ketterä kuin lapsi.
Laskimme kahdestaan rattikelkalla. Siinä hetkessä, kun kiisimme mäkeä alas Erityismiehen käsivarsien ollessa ympärilläni ja hänen ohjatessa kelkkaa, minut täytti onni. Näinhän se on muussa elämässäkin mennyt: hän osaa ottaa ohjat käsiinsä ja viedä meidät oikeaan suuntaan. Minun ei aina tarvitse, vaan voin välillä nostaa kädet ylös ja lakata huolehtimasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti