Miten hävettää ja harmittaa. Ei ollut savuton päivä, ei tänäänkään. Neljä repsahdusta. Neljä!
Suoraan sanottuna vituttaa, että ensimmäinen asia, mitä ajattelen Erityismiehen saapuessa kotiin, on tupakka. Ei auta enää vinkua, mokattu on tältä päivältä.
Huomenna en saa lipsua. Huomenna olen vapaa tästä. Yritän, vaikka kukaan ei enää uskoisi minuun. Minun on uskottava, minun on taisteltava. Juoksen vaikka koko päivän, jos se auttaa minua pysymään irti. Olen epätoivoinen.
Tupakkakirjan ääreen, mars.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti