Nyt voin sen viimeinkin ylpeänä todeta: poltin viimeisen tupakkani 36 tuntia sitten. Iloani on tosin hillinnyt ihan älytön flunssa ja päänsärky.
Kuuluisa lumipalloefekti: migreeni, jonka johdosta jännitän kaikki kropan lihakset aiheuttaen itselleni särkyä päästä varpaisiin. Sitten päälle pamahtaa yskä,nuha ja lämpöily vielä kaupan päälle. Mistä tämä sairastelu johtuu? Olen alkuvuonna sairastellut useamman kerran.
Koitan tavoittaa, että onko se vaan yksinkertaisesti huonoa tuuria vai onko tupakointi laskenut vastustuskykyä? Vai onko menneisyyden kaivelu vienyt elimistöltä voimia suojautua fyysisiltä rasitteilta? Vai kaikki yhdessä?
Onko ilman tupakkaa ollut hankalaa? Ei niin hankalaa kuin ennen. Pahoja hetkiä on tullut vaan muutama ja yksi niistä silloin, kun terapiassa oli huono hetki. Polttaminen olisi ollut pakokeino siihe, ettei tarvitse kohdata niitä ikäviä tunteita.
Mieliteon yllättäessä olen pyrkinyt siihen, että ajattelisin asian nopeasti läpi, mutten jäisi siihen rypemään tai sulkisi sitä kokonaan mielestäni, josta se palaisi joskus kuitenkin takaisin. Kun tupakantuska iskee, ajattelen erilaisia ajatusketjuja: "No niin, nyt tekisi mieli. Mutta kun ei tarvitse. Pystyt olla ilman. Pystyt mihin tahansa, mihin haluat ryhtyä. Ei tule hyvä olo kuin poltat, sen tupakan ajan vaan,jos sitäkään. Ja kaiken muun ajan mietit tupakkaa. Et halua kenenkään miehen sulkevan sinua häkkiin ja määräilevän, mutta tupakalle antaisit samat valtuudet? Höpö höpö..". ja siirryn tekemään jotain muuta.
Todellista keskittymistä.
Mielenhallintaa.
Rohkaisevia ajatuksia.
Urheilua.
Niillä mennään toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti