Kahdeksan päivän tauko liikunnassa on liikaa. Mieli muuttuu äreäksi ja kroppa kireäksi. Vanha vaivani iskias tuli kylään ja meinasi viedä viimeisimmätkin halut liikkumiseen. Ei voi maata eikä istua, niin mitäpä kävelystä tulisi! Päätin kuitenkin, että ehkä kävelylenkki auttaisi, ainakin tuulettamaan päätä ja saamalla veren kiertämään.Sisällä nuhjaaminen sai tältä erää riittää.
Kävelin jäisillä kadulla auringon lämmittäessä ihanasti. En malttaisi millään odottaa asfatin paljastumista, että voisin tosissaan alkaa juoksemaan! Nyt hidastelin tahtia kipeän pakaran raahautuessa mukana. Välillä kipu katosikin.
Onnistuin pikku lenkiltäni haalimaan 10 kiloa multaa mukaani kun sain idean pääsiäisruohon istuttamisesta lasten kanssa. Kaupasta ulos astuessa tajusin, että niin, minähän olen kävellen liikenteessä...Multasäkki kulki sitten sylissäni kuin vauva konsanaan. Olipahan lisäpunnusta mukana.
Tänään pitää vielä venytellä kunnolla, jospa tuo pakara tuosta asettuisi. Satuinpa iskiaksesta lukiessa löytämään tupakan ja iskiaksen yhteyden. Taas yksi hyvin merkittävä kohta tupakoinninvastaiselle listalleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti