Kaksi vuorokautta polttamatta. Mielitekoja on, muttei sitä hirveää kidutusoloa.
Eilen kiukustuin Erityismiehelle siitä, että hän polttaa edelleen. Hän vaan puhuu lopettamisesta ja suunnittelee ja yrittää. Minua ärsyttää, että hän käyttää sanaa yrittää. Hän antaa sille itselleen takaportin epäonnistua jo valmiiksi. Minä yritän, kunnes repsahdan taas.
Kaikista eniten ärsyttää, koska tiedän täsmälleen mitä hän käy läpi ja olen siitä siltikin vihainen, vaikka minun pitäisi ymmärtää. Kiukuttaa vaan, koska pelkään oman lopettamisajatusteni horjuvan, varsinkin näin aluksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti