Eilen vietin kahdestaan aikaa esikoisen kanssa.Hän selitti minulle tohkeissaan asioitaan ja minä vaan katselin häntä. Katselin, ja mietin, kuinka kaunis lapsi hän on. Mietin hänen vauva-aikaansa ja sitä, kuinka hän teki minusta äidin. Muistan, kuinka kätilö sanoi synnytyksen ja leikkauksen jälkeen, että onneksi elämme nykyaikaa. Sata vuotta taaksepäin me olisimme molemmat kuolleet. Me taistelimme tiemme erilleen, jotta voisimme elää rinnakkain. Se oli elämäni tunnerikkain taistelu, muttei suinkaan ainoa.
Olen miettinyt voimavarojani, sisua, jaksamista ja halua. Minä olen elämänhaluinen ja sisukas. Vastoinkäymiset toki lamaannuttavat minut, välillä aivan pohjalle asti, mutta elämänhalu voittaa. Joskus, kun on oikein paha olla, minä vedän vaan sisulla.
Minähän perkele nousen täältä.
Haluan taistella lamaannusta vastaan. Tahdon mitellä luovuttajaminäni kanssa ja voittaa sen ulinan.Minussa on potentiaalia, voimaa ja viisautta. Pystyn ylittämään itseni.
Tämä ajatusketju vain vahvistui katsoessani ohjelmaa sotilaiden koulutuksesta. Monen kymmenen päivän karsintaleiri, joista vain pieni prosentti kesti henkiset ja fyysiset paineet. Minusta se oli ihailtavaa. Vaikka en itse tavoittele vastaavaa, niin suhtautumalla sillä asenteella asioihin, on se mitä tavoittelen. Minä tavoittelen asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.
Tänään lenkillä päätin jaksaa juosta pidempään kuin kaksi tai kolme minuuttia. Kolmen minuutin jälkeen luulin kuitenkin kuolevani. Piiskasin itseäni jatkamaan: mitä ne näkemäni sotilaat olisivat tehneet? Pudistelleet päätään tuollaiselle asenteelle. He ryömivät naama mudassa ja uivat kylmässä vedessä, tuntikaupalla. Tämän he tekivät väsyneinä ja nälkäisinä. Minä lähdin lenkille syöneenä ja pitkät yöunet nukuttuani. Sain lopulta juostua 17 minuuttia putkeen ja se oli jo saavutus!
Haluan haastaa itseni joka päivä. Liikunta on mahtava keino siihen. Aina on uusia mahdollisuuksia, tapoja ja lajeja. Jos jaksan sinnikkäästi jatkaa, näen varmasti kesään mennessä tuloksia. Tämä on se kerta, kun minä en luovu harjoittelusta, en onnellisuudesta, enkä mistään hyvästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti