Erityismies tuli kotiin. Minulla oli ollut häntä valtava ikävä. Aina kun hän on ollut poissa, minun on vaikea lähestyä häntä. Olen kuin vierastava lapsi, enkä tiedä miksi. Kaikki kääntyi kuitenkin hyväksi.
Pakkasin lasten tavarat ja suukotin heitä hyvästiksi. Taloon laskeutui hiljaisuus, jota olin kieltämättä kaivannut. Kävimme Erityismiehen kanssa kaupassa ja käperryimme sohvalle. Makasin iäisyyden hänen vatsansa päällä kuunnellen hänen sydänääniään. Tankkasin läheisyyttä. Jos vauvoista tuntuu samalta, niin en yhtään ihmettele, miksi he protestoivat kun heidät lasketaan pois sylistä. Minäkin olisin voinut olla siinä ikuisuuden ja kuunnella sitä rauhoittavaa ääntä ja imeä lämpöä itseeni.
On ihanaa olla Erityismiehen kanssa kotona. Turvallista ja lämmintä.Minulla on kokonainen olo, vaikka hän nukkuu. Kunhan tiedän hänen olevan siinä.
Taidan ottaa kirjan ja mennä tuon ihanuuden viereen.
Huomenna nukun Ruususen unta juuri niin kauan, kuin ikinä haluan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti