Seurakunta

Tämä kaikki on vaan omiin tunteisiin perustuvaa ajatusvirtaa, joka lähti siitä, kun eräs tuttava meuhkasi, että kirkkoon ei kannata kuulua eikä kastaa varsinkaan lasta sen piirin. Kirkko on paha, armoton ja ilkeä. Kirkko ei kohtele oikein ja tasapuolisesti. Mutta tuleeko koko kirkkoa tuomita joidenkin tiettyjen henkilöiden asenteista? Unohtaa se hyvä puoli?
Se epätasa-arvo minuakin harmittaa, totta kai. En siltikään koe, että koska kuulun kirkkoon, olisin jotain vastaan, sillä minä olen yksilö. Minä olen kokenut tuen ja hyväksynnän, mistä minun kirkossani on kyse. Hyvän, armon ja hyväksynnän. Haluan nähdä ne hyvät asiat, mitä kirkko tekee. Haluan uskoa, että ajan kanssa kaikki kääntyy vieläkin paremmaksi.

Minä käännyin seurakunnan puoleen alunperin avioliittoni takia. Saimme pian tilaisuuden päästä purkamaan. Ei meillä olisi ikinä ollut mahdollisuutta mennä yksityiselle terapeutille, koska ei ollut varaa. Meillä oli hätä ja meidät otettiin vastaan. Kun lähdin hakemaan apua kunnalta, hyvä ettei lääkäri sylkenyt perään. Hän nimitti lausuntoa menneisyydestäni mitättömäksi.

Seurakunta järjesti myös ryhmäterapian, joka maksaisi useita satasia yksityisellä. Meille osallistujille se ei maksa. Ja jos kavahtaa sanasta kirkko ja seurakunta, niin en muista koskaan istunnoilla kuulleeni mitään uskontoon liittyvää. Minä olen puhunut juuri niistä asioista, mistä olen halunnut. Ja saanut ei-hengellisiä vastauksia. Kirkko tarjoaa sitten sanomaa, mutta terapiassa sitä ei kuule. Minä voin sanoa kiitollisena, että seurakunta on tehnyt juuri sitä mitä minä kirkolta odotan: auttanut ja kuunnellut. Ja kiitos näiden mahdollisuuksien, olen koko ajan menossa parempaan suuntaan. Toki sen vaivan joutuu itse näkemään, että hakee sitä apua, mutta sen jälkeen on ovi auki.

En tiedä mitä kaikkea muuta hyvää seurakunta tekee ja järjestää kun en ole tutustunut, mutta uskon, että niitä asioita riittää.Minä tiedän tämän puolen, että sieltä sitä apua saa. Minä olen kiitollinen saamastani tuesta ja toivon, että mahdollisimman moni, jolla se on rahasta kiinni, löytäisi tämän väylän. Ennen kaikkea toivon, että ihmiset hillitsisivät tunnekuohujaan, ennen kun eroavat kirkosta. Toivon, että jos ei ole varmaa päätöstä erota, he miettisivät, mitä kaikkea sillä kirkollisverolla oikeasti tehdään. Tutustuisivat toimintaan ja tarjontaan ja punnitsisivat, onko se kaikki turhaa ja mitätöntä. Onko kirkosta eroaminen asiaa ajava päätös, vai vaan entistä enemmän pois vähävaraisilta?