Terapiassa

Koin voimallisimman terapiakäyntini koskaan. Minä menin istuntoon täynnä puhumisen tarvetta ja energiaa, eikä se olo lakannut kertaakaan. Olisin voinut istua helposti toisenkin tunnin puhuen lakkaamatta. Olisin voinut itkeä pelkästä tyytyväisyydestä ja helpotuksesta. Minä, joka itken yleensä vasta silloin, kun taakka satuttaa ja en enää kestä itkemättä.

 Minä olen murtanut jonkun portin. Joku niistä suljetuista ovista on auennut ja sieltä virtaa ulos tunteita ja ajatuksia. Minun tehtäväni on miettiä ja kirjoittaa ne, etteivät ne vaan painu takaisin ja sulje ovea perässään. Jotain sisälläni on liikahtanut ja kunnolla. Se on vaatinut vajaa kaksi vuotta yksilöterapiaa ja ryhmäterapian kokemuksen, mutta se on alkanut ja olen innoissani.

Puhuimme terapeutin kanssa henkisestä kasvamisesta ja minuuden etsimisestä. Minulla on motivaatio ja minulla on tilaa sille, tutkimusmatkalle. Olen vihdoin valmis ajattelemaan itseäni ja taistelemaan oikeudesta olla yksilö, jonka ääni ja tunteet saavat kuulua ja näkyä.

 Terapeutti luetteli minulle tärkeimpiä tehtäviäni tällä hetkellä ja ne ovat:

Itsensä toteuttaminen ja sen salliminen itselle
Jatka tutkimista Vella. Etsi, löydä ja toteuta.

Rajojen asettaminen, sille etten lähde tiettyjen ihmisten tunteiden imuun ja kadota itseäni
Älä heittäydy nöyräksi pikkutytöksi, joka kantaa kaikkien murheita ja kiukkua. Älä ime sitä itseesi ja voi huonosti. Löydä etäisyys toisiin ja rajat, joiden takana on turvallista ja hyvä olla.

Omien tunteiden kuunteleminen ja niiden sanoittaminen
Ota aikaa itsellesi ja pysähdy kuuntelemaan omia tunteita. Älä patoa
Minua väsyttää. Minua hermostuttaa. Minua pelottaa. Olen surullinen. Olen vihainen. Olen pettynyt.

Tunteiden julkituominen
Erityismies kestää kyllä ääneen sanotut tunteeni. Terapeutti kestää kyllä ääneen sanotut tunteeni. Tunteitani ymmärretään. Minä saan tuntea. Minun tunteilleni on tilaa.

Minä suren, että minulla ei ollut pitkää äitisuhdetta, vaikka tarvitsin.
Minä suren, että minulla ei ollut sellaista isäsuhdetta, mitä tarvitsin.
Minä suren, että minulla ei ole niin läheisiä välejä sisaruksiini kuin toivoisin.
Minä suren, ettei lapsillani ole sellaisia isovanhempia, mitä he tarvitsevat.
Minä suren, kun huomaan isäni juomisen vaurioittaneen pahasti hänen muistiaan.
Minä suren, kun isäni ei tajua vaalia elämäänsä.
Minä tiedän, että on asioita joihin en voi vaikuttaa. On ihmisiä, joiden puolesta en voi käydä taisteluita. On ihmisiä, jotka eivät suostu avaamaan silmiään maailmalle.
Minun täytyy keskittyä nyt vaan omaan tehtävääni, omaan elämääni ja omaan perheeseeni.

Terapeutti sanoi, että peli ei ole menetetty. Vaikka olisi joskus elämässään jäänyt vaille, siihen voi hakea korvaavia kokemuksia. Eivät ne menetystä poista, mutta voivat tuoda jotain tilalle ja eheyttää.
Minusta se on lohdullista. Minä en ole vain pettymyksien runtelema Vella. Minulla on vielä vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia olla onnellinen ja rakastaa.