Masennuksen seuraukset

Sitten seurauksiin. Mitä minulle tapahtui näiden pääkriisien takia?Mihin minä olisin voinut vaikuttaa ja mihin en? Sitä en tiedä. Totta kai minulla on ollut valta valita toisinkin ja olen tehnyt vääriä ratkaisuja. Ihanteisiin pitää pyrkiä, mutta aina niiden mukaan toimiminen ei ole mahdollista. Ihminen on toisissa tilanteissa eläin, joka toimii puhtaasti vaiston, ei järjen varassa.

1. Turvaton koti-ilmapiiri

Minä en aina ymmärrä normaalia arkea. Minun on vaikea sietää tasaisuutta. Tasaisena aikana odotan ja pelkään sitä romahduttavaa tekijää. Joku kuolee, joku sairastuu, joku hylkää, joku saa minut pettymään karvaasti. Minä pelkään pahinta, mutta en osaa toivoa parasta. Enhän minä ole parasta ansainnut.

2. Äidin pikku salapoliisi ja henkivartija

Muistot satuttavat. Minä muistan liikaa ja pelkään. Minä pelkään äitini kohtaloa. Haluan pelastaa kaikki, vaikka minulla ei olisi voimia. Haluan, että kaikilla on kaikki hyvin ja minä tulen sen jälkeen. Unohdan usein itseni. En aina tiedä, mitä minä oikeasti tahdon, vai elänkö jonkun toisen tahtomisen mukana.

3. Hahmottamisvaikeudet

Oppimisongelmani ovat seuranneet minua kautta vuosien. Törmään niihin jatkuvasti ja yritän oppia. Yritän ja lannistun. Miksi minun aivoni ajattelevat niin eri tavalla? Mistä aikuinen voi enää saada tukea oppimisvaikeuksiin?

4. Kannustaminen ja pitkäjänteisyyden oppiminen

On ollut kovin työlästä opetella kärsivälliseksi. Elämä on kyllä siinä koulinut.
Minä tarvitsen jatkuvaa varmistelua siitä, että olen tehnyt oikein ja olen hyvä ja ihana. Erityismies kannustaa tässä, hän on minun mentorini. Minä malliopin häneltä kuin pikkulapsi. Parempi sekin kuin ei oppisi ollenkaan.

5. Äidin kuolema

Trauma, josta toivon pääseväni joskus jos en yli, niin sinuiksi. Minä olen edelleen katkera siitä kaikesta, mistä jäin paitsi.Tuki, läsnäolo, elämän opetukset. Minulla ei niitä elämän eväitä ollut valmiiksi, mutta ei kai se haittaa jos kokoan niitä pikku hiljaa itsekseni. Tai muiden tuella.

6. Paha äitipuoli ja isän katoaminen elämästä

Paha äitipuoli lienee huonoa tuuria, mutta jälki siitä jäi. Kai totaaliselta sekoamiselta pelasti se, ettemme koskaan asuneet saman katon alla. En haluaisi olla hänelle katkera, sillä se on vaan minulta pois, mutten tiedä olenko valmis antamaan anteeksi hänen kohteluaan.
Isä kohteli minua kuin koiraa: komensi ja käski, mutta muuten antoi olla oman onnensa nojassa. Ruokarahaakin sai toisinaan ruinata. Tarvitseeko 15- vuotiaan tosiaan vastata omista pyykeistään, koulustaan ja ruuistaan? Ei minunkaan mielestäni.
Minä en tiedä aina rajojani, vaan yritän pitää kaikkia lankoja käsissäni, koska minun on vaan pakko. On vaikea luottaa, että joku toinen hoitaa. Eihän niin lapsuudenkodissakaan käynyt.


7. Koulukiusaaminen

Olen yrittänyt oppia rakastamaan itseäni ja luopumaan kauneusleikkaushaaveista. Tällainen minä olen ja joidenkin mielestä jopa ihan kaunis. Halu laihduttaa vainoaa edelleen, vaikka olin tuolloin läskittelykautenakin alle viisikymmentäkiloinen. Itsetunto mureni jatkuvien haukkujen alla. Ruma, oksettava, arvoton.

8. Isän holhoaminen

 Isä ei ole kasvattanut minua, mutta minä kyllä olen joutunut pitämään huolta isästä. Korjailemaan jälkiä ja kestämään kauheuksia. Olen pyytänyt hoitamaan omat asiansa ja uhkaillut jopa välirikolla, niin loppu olen ollut. Minun on tehtävä raja ja seuraavan mokan yhteydessä en enää auta. En anna sitä valtaa hänelle enää.

9. Oman parisuhteen kriisit

Kipeä yhdistelmä olosuhteita, joille emme mitään voineet ja omia selvittämättömiä ongelmiamme. On kamalaa huomata, että rakastaa, mutta ei enää oikealla tavalla. En minä menettänyt taitoani rakastaa, mutta nyt pelkään, että minulla ja Erityismiehelläkin käy näin, etten osaa enää muuta kuin kyllästyä ja lähteä pois. Minä pelkään, että minusta tulee isäni kaltainen vaeltaja, joka ikuisesti etsii rakkautta.

10. Avioero

Tosiasia, joka sattuu edelleen. Minä häpeän puhua siitä. Minä olen epäonnistunut elämän tärkeimmässä sopimuksessa. Minun lapseni ovat erolapsia ja me olemme osa sitä tilastoa.
Minuun sattuu sekin, että minä rakastan Entistä edelleen ja toivon hänelle pelkkää hyvää. Rakkauden ja kivun raja on niin ohut. Aina kun on rakkautta, on pelkoa ja kipuakin.

11. Työkriisi

Yksi pahimpia itsetunnon murskaajia tällä hetkellä. Minä olen vain työtön. Minä olen vailla koulutusta, vailla ammattiylpeyttä. Minä häpeän sitäkin, koska aina kun kerron olevani työtön, saan palkaksi sääliä. Minä en pysty olla ajattelematta, mitä muut ajattelevat. Lysähdän kokoon joka kerta, kun en voi kertoa hyviä uutisia. Minä tuotan pettymyksiä.

Kaikesta huolimatta jaksan uskoa, että minulla on mahdollisuus parantua. Minä olen ansainnut parempaa kuin tämän masennuksen. Selviän kyllä, menestyn ja me olemme kaikki onnellisia. Tästä elämästä voi tulla vielä tosi hyvä, minutkin voi vielä liimata kasaan. Jonakin päivänä tulevaisuudessa, minä vielä nauran heleästi ja silmistäni ei paista enää pohjaton suru.