Nyt on totaalisen paha mieli. Ymmärtämätön ja paha mieli.
En käsitä miksi Erityismies sopii menonsa silloin, kun minä en voi lähteä.
Minä käsitän sen niin, että hän ei todellakaan halua minua mukaan.
Hän oli kuskaillut yön kavereitaan ja heidän tyttöystäviään.
Minä en näköjään mahdu siihen porukkaan. Minut voi pitää kotona.
Minun kanssani voi elää arkea. Mutta minua ei vahingossakaan tuoda kavereiden eteen.
Olenhan minä kerran nähnyt osan kavereista, viime juhannuksena. Kahdeksan kuukautta sitten.
Minua ei mitenkään helpota, että tämä sama tilanne oli hänen edellisessä suhteessaan. Eletään yhdessä erikseen, muttei kunnolla pariskuntana.
Minä alan taas kääntyä sisäänpäin. Nyt minun pitäisi puhua asiasta, mutta pelkään , että Erityismies käsittää minut väärin ja luulee minun estävän häntä tapaamasta kavereitaan. Minä käperryn itseeni ja suljen harmini sisääni. Ja se ei ole ollenkaan hyvä juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti